Pinoamisen idea - Tarpeellista vai turhaa hienostelua?

Artikkeli: Juhani Piekkala

Kuvat: Juhani Piekkala

Silloin, kun tavoitteena on yksityiskohtaisen tarkka valokuva, tavallinen menetelmä on käyttää pientä himmenninaukkoa. Pienellä himmentimen aukolla on mahdollista saada lisää tarkalta näyttävää kuva-alaa. Jos tarve yksityiskohtien tarkkuuteen on vaativampi kuin himmenninaukon valinnalla on saavutettavissa, avuksi voi tulla pinoamistekniikka.

Oma valokuvaukseni on dokumentoivaa, jolloin itse käytän pinoamistekniikkaa kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on saadakseni, esimerkiksi mätästävän, hyvinkin kolmiulotteisen kasvin valokuvattua yksityiskohtaisen tarkaksi mutta saada kohde ”irroitettua” taustasta. Toisena syynä on hyvin pienten yksityiskohtien tarkka valokuvaus. Pinoamisessa ideana on, että ensimmäisessä vaiheessa (focus bracketing) kohteesta otetaan useita valokuvia samoilla säädöillä mutta jokaisen valokuvan, alkeiskuvan, välillä tarkennuspistettä siirretään hieman eteenpäin. Monissa nykyisissä kameroissa on tarkennuksen automaattiseen siirtämiseen tarkoitettu ohjelma. Tällöin kamera ottaa halutun määrän valokuvia, siirtämällä tarkennusta ennalta asetetun verran kuvien oton välillä.Toisessa vaiheessa kuvat yhdistetään (focus stacking) tietokoneella yhdeksi kuvaksi siten, että lopulliseen kuvaan otetaan kustakin alkeiskuvasta vain riittävän yksityiskohtaiset osat. Samalla sarjasta jätetään pois ne valokuvat, joissa ei ole kohteen kannalta mitään oleellista. Tausta jää tällöin sumeaksi ja pääkohde erottuu taustasta. Lopulliseen valokuvaan ei lisätä mitään, mitä kohteessa ei olisi tai alkuperäisestä kuvasta ei poisteta mitään, mitä kohteessa on. Lopulliseen kuvan ne alkeiskuvat, joissa halutut yksityiskohdat ovat tarkkoina ja muut jätetään käyttämättä lopullisessa valokuvassa.Monet nykyiset kamerat osaavat yhdistää alkeiskuvat yhdeksi kuvaksi. Tällöin kamera yhdistää kaikki kuvat yhdeksi, ilman harkintaa siitä, yhdistetäänkö kaikki kuvat vai vain tietyt peräkkäiset kuvat. Kokemukseni mukaan ehkä yli puolet tapauksista kameran pinoaa hyvin. Useinmiten ongelmana on taustan korostuminen liikaa pääkohteen kustannuksella.

Pinoamisen tärkein käyttö on pienten kohteiden yksityiskohtaisuutta vaativissa valokuvauksissa, hyödyllisimmillään kuvattaessa kohteita luonnollista kokoaan suurempina. Pieniä kohteita kuvattaessa syväterävyysalue on lyht, jopa millin osia. Menetelmää voi käyttää muissakin kohteissa, joissa kolmiuloitteisen kohteen yksityiskohtien terävyys on tärkeää. Kohteesta riippumatta työvaiheet ja tekniikka ovat samat.

Esimerkkejä kuvien avulla:

Ensimmäisessä esimerkkikuvassa (f 24 mm, aukko 4) on tarkoitus saada pinoamisen avulla kohde, kolmiulotteinen tupasvillamätäs, tarkkana kaikilta osiltaan ja jättää tausta tunnistettavaksi ilman tarkkoja yksityiskohtia. Tässä valokuvassa kohde on selvästi irti taustasta.

Toisessa edellisen kohteen kuvassa tausta on liikaa esillä ja häiritsee kohdetta. Jos kuva olisi otettu vielä pienemmällä himmenninaukolla, kohde sulautuisi taustaansa vielä enemmän. Liitteen kuvat ovat osasuurennoksia alkuperäisistä.

Kolmannessa mallikuvassa on mistelin kukka. Luonnossa kukka on halkaisijaltaan noin 3 mm. Näin pienen kohteen tapauksessa vain pinoamisella saadaan yksityiskohdat tarkoiksi. Tässä kuvassa optiikkana 100 mm aukolla 7,1. Tämän kuvan tapauksessa terävyysalue on luokkaa 0,1-0,2 mm. Tässä on ollut tarpeen ottaa noin 40 alkeiskuvaa.

Pinoamaton aukolla 7.1

Kameran pinoama.

Neljännessä ja viidennessä valokuvassa on noin 1 cm pitkä pähkinäyökkösen toukka. Toinen kuvista on pinoamaton aukolla 7,1 , toinen kuvista valmis pino samasta sarjasta. Kuvat on otettu 300 mm pitkällä teleobjetiivilla. Tämä kuva on kameran sisäisesti, jo kuvauspaikalla pinoama kuva. Valmiissa kuvassa yhdistettynä 23 kuvaa. Tietokoneohjelmaa käytettässä huomaa, että 7 alkeiskuvan pino olisi ollut riittävä. Huolimatta tarpeettomista kuvista, kamera on tehnyt hyvän lopputuloksen.

Kuudennessa kuvassa on hämähäkki, tiekoneohjelmalla pinottu 15 kuvan valmis pino.

Facebookista löytää hakusanalla ”focus stacking” lisää tietoa käyttötavoista ja tekniikasta. Mikäli tarkoituksena on ainoastaan taustan hillitty sumentaminen, nykyiset kuvankäsittelyohjelmat ovat tässä tarkoituksessa eteviä. Syväterävyyttä ne eivät lisää tekoälystä huolimatta.